|
Albania (albaniaksi Shqipëria, suom. kotkien maa) eli Albanian tasavalta (albaniaksi Republika e Shqipërise) on valtio Balkanilla, Euroopassa. Sen rajanaapureita ovat Montenegro, Makedonia, Kreikka, Kosovo ja Serbia. Lännessä Albania rajoittuu Välimereen. Maa on vuoristoinen, viljelyä voidaan harjoittaa vain kapealla rannikkokaistaleella. Siellä sijaitsee myös pääkaupunki Tirana. Albanian noin kolmesta miljoonasta asukkaasta vähän yli puolet on muslimeita. Nykyinen Albania kuului antiikin aikana Illyriaan. Sen jälkeen maata ovat hallinneet Rooma, Bysantti ja Osmanien valtakunta. Maa itsenäistyi vuonna 1912. Toisen maailmansodan jälkeen maata hallitsivat kommunistit Enver Hoxhan johdolla, ja maa eristäytyi. Se luopui kommunismista viimeisenä Euroopan maana, ensimmäiset monipuoluevaalit järjestettiin 1991. Albania on Yhdistyneiden kansakuntien, Naton, ETYJin ja WTO:n jäsen. EU hyväksyi Albanian jäsenehdokkaakseen 23.6.2014. Historia Pääartikkeli: Albanian historia Varhaishistoria, osmanit ja italialaiset Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia, joista nykyiset albaanit polveutuvat. Illyrialaiset alistuivat Rooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eli Bysantin vallan alla keskiajalle asti.[3] 1300-luvun lopulla Ottomaanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan, mutta Albanian kansallissankari Skanderbeg yhdisti 1400-luvulla albaanit vastarintaan vuosiksi 1443–1478. Skenderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Ottomaanien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellen islaminuskon.[4] 1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat nousta ja lopulta 1912 Ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä Albania itsenäistyi.[5] Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi ja sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaan Italian suojeluun. Vuonna 1928 konservatiivinen klaanipäällikkö ja pääministeri Ahmed Zogu julistettiin maan kuninkaaksi nimellä Zogu (Zog) I. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin jatkoi kasvuaan. Huhtikuussa 1939 Mussolinin joukot miehittivät maan ja liittivät sen osaksi Italiaa.[6] Toinen maailmansota ja Hoxhan kausi Toisen maailmansodan aikana kommunistiset ja kansallismieliset sissit taistelivat Albaniassa italialaisia ja saksalaisia miehitysjoukkoja sekä toisiaan vastaan. Titon Jugoslavian tuella Enver Hoxhan johtamat kommunistit selviytyivät voittajiksi ja maa julistettiin kansantasavallaksi 1946. Sodan jälkeen ideologiset ristiriidat Jugoslavian kanssa syvenivät, ja maa haki tukea ensin vuodesta 1948 alkaen Stalinin Neuvostoliitosta ja Stalinin kuoleman jälkeen vuodesta 1962 alkaen Maon Kiinasta. Albania tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen ja erosi syksyllä 1968 Varsovan liitosta; sosialististen maiden talousyhteisöstä SEVsta maa oli eronnut jo aiemmin.[7] Lopulta Maon kuoltua ja ns. neljän koplan kukistuttua 1970-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle.[8] Albania oli ainoa eurooppalainen valtio, joka ei osallistunut Helsingissä kesällä 1975 pidettyyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseen ETYK:iin.[9] Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeasti henkilökultti ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa sosialistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia tai Kiinan Mao Zedongia.[10] Vuonna 1967 toteutettiin aggressiivinen uskontojen vastainen kampanja ja maa julistettiin ateistiseksi valtioksi. Kirkot ja moskeijat suljettiin ja otettiin muuhun käyttöön tai purettiin.[11] Hoxha pelkäsi paranoidisti Varsovan liiton tai NATO:n hyökkäystä maahan. Vuoden 1968 jälkeen maan rajoille, rannikoille ja sisämaahan rakennettiin kahdeksan vuoden aikana 700 000 teräsbetonista bunkkeria torjumaan mahdollista hyökkäystä.[12] Amnesty Internationalin uraauurtavan, vuonna 1984 julkaistun raportin mukaan Albanian ihmisoikeustilanne oli Hoxhan aikana hyvin huono. Hallitus esti ihmisten ilmaisu-, uskonharjoittamis-, liikkumis- ja järjestäytymisvapauden, vaikka vuonna 1976 hyväksytty perustuslaki periaatteessa takasi nämä oikeudet.[13] Vuonna 1981 Hoxha määräsi useita johtavassa asemassa olevia puoluevirkailijoita teloitettavaksi puhdistuksessa. Pääministeri Mehmet Shehun ilmoitettiin tehneen itsemurhan.[8] Hoxhan jälkeen Hoxhan kuoltua 1985 ja sosialismin murruttua Itä-Euroopassa, myös Albanian hallitus taipui monipuoluevaaleihin 1991. Entisten kommunistien muodostama Sosialistinen puolue voitti ensimmäiset vaalit, mutta yleislakon ja levottomuuksien jälkeen pidetyissä uusissa vaaleissa 1992 valtaan nousi opposition Demokraattinen puolue. Jopa satojentuhansien albanialaisten menetettyä rahansa valtavassa pyramidihuijauksessa kapinointi kaatoi Demokraattisen puolueen hallituksen 1997 ja nosti Sosialistipuolueen uudelleen valtaan.[11] Albanian presidentti Ramiz Alia allekirjoitti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan Helsingissä syyskuussa 1991. [14] Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa valtaan nousi entisen presidentin Sali Berishan johtana Demokraattipuolue.[11] Demokraattipuolue säilytti aseman vuoden 2009 vaaleissa, joiden jälkeen opposition aktivistit vaativat pitkään äänenlaskennan uusimista väitetyn vaalivilpin vuoksi.[15] Tammikuussa 2011 hallituksen vastaisissa mielenosoituksissa Tiranassa kuoli kolme. Mielenosoittajat vastustivat hallituksen korruptiota.[16] Presidentinvaaleissa 2012 uudeksi presidentiksi valittiin sisäministeri Bujar Nishani. Kesäkuun 2013 parlamenttivaaleissa sosialistit saivat murskavoiton, ja Edi Rama aloitti pääministerinä syyskuussa.[17] Politiikka Albania on parlamentaarinen tasavalta, jossa valtionpäämiehenä on parlamentin viisivuotiseksi kaudeksi (korkeintaan kahdeksi kaudeksi) valitsema presidentti. Yleisesti ottaen presidentin valta Albaniassa ei ole kovin suuri, mutta presidentti nimittää pääministerin, joka puolestaan ehdottaa hallitusta, jonka presidentti nimittää ja parlamentti hyväksyy. Parlamentissa on 140 kansanedustajaa, joista 100 valitaan suoralla vaalilla, 40 suhteellisella tavalla. Parlamenttivaalikausi on neljä vuotta.[1] Vuoden 2013 vaalien jälkeen parlamentin paikkajako on Edi Raman johtama Sosiaalidemokraatit (PS) 66 paikkaa, Demokraattinen puolue (PD) 49, Sosialistinen integraatioliike (LSI) 16, Oikeuden, Integraation ja Yhtenäisyyden puolue (PDIU) 4, Republikaaninen puolue (PR) 3 ja muut 2 paikkaa.[1] Nato kutsui Albanian ja Kroatian jäsenikseen vuonna 2008.[18] Euroopan unioni hyväksyi kesäkuussa 2014 Albanian jäsenehdokkaakseen.[19] Maantiede Rannikkoalangot ovat Albanian ruoka-aitta, sillä kapea rannikkokaistale on maan ainoaa viljelyskelpoista aluetta. Osa rannikosta on soistunutta. Vuoristot peittävät suurinta osaa maata. Maan pohjoisosassa sijaitsee Albanian Alpit ja etelä- ja keskiosat ovat korkeaa ylänköä. Ylängöiltä saavat alkunsa monet Adrianmereen laskevat joet, joista tärkeimmät ovat Semani, Drini ja Vijose. Maan suurin järvi on Shkodër ja korkein kohta on Maja e Korabit (2 753 metriä).[20] Valtion vuoristoisuudesta johtuen sen alueella on monia eri ilmastonaloja. Rannikolla on tyypillinen välimerenilmasto, kun taas vuoristossa on mantereinen viileämpi ilmasto.[20] Alangolla on leudot talvet keskilämpötilan ollessa 7 °C. Kesällä vastaava lämpötila on 24 °C, kosteusprosentti on korkea. Eteläisillä alangoilla vastaavat lämpötilat ovat noin 5 °C korkeampia läpi vuoden. Ero on hieman suurempi kuin 5 °C kesäisin ja hieman pienempi talvisin.[21] Sisämaassa korkeus on suurempi tekijä ilmastoon kuin leveysaste tai mikään muu. Matalan lämpötilan vuoristossa aiheuttaa mantereen päällä oleva ilmamassa, joka hallitsee Itä-Euroopan ja Balkanin säätä. Kesälämpötilat ovat keskimäärin matalampia vuoristossa kuin rannikolla, mutta paikalliset erot ovat suuria.[21] Sademäärät vaihtelevat rannikon 1000–1500 mm vuoriston 1800–2500 mm vuodessa. Rannikon sateesta 95 % tulee talvella. Vuoristossa vuodenaikojen erot eivät ole yhtä suuret.[21] Aluejako Albania jakautuu kahteentoista maakuntaan eli qarkuun. Maakunnat jakautuvat 36 hallintoalueeseen eli rretheen. Jokaisen maakunnan pääkaupungilla on erikoisasema.[22] Kuntia Albaniassa on yli 2980. Albanian arkeologisia kohteita Apollonia Butrint Durrës Väestö Väestötiedot vuonna 2013 Väestönkasvu 0,29 % Syntyvyys 12,57 / 1 000 henkilöä Kuolleisuus 6,36 / 1 000 henkilöä Elinajanodote 77,77 Lapsikuolleisuus 13,65 / 1 000 syntymää Nettomaahanmuutto -3,32 / 1 000 henkilöä HIV:n levinneisyys aikuisväestössä <0,2[23] % Lukutaitoisia 96,8 % väestöstä Ikärakenne Mediaani-ikä 31,2 vuotta 0-14-vuotiaat 19,9 15-64-vuotiaat 69,3 65 vuotta täyttäneet 10,8 Asukkaista 95 prosenttia on etnisesti albaaneja ja CIA:n mukaan noin kolme prosenttia kreikkalaisia. Arvio on vuodelta 1989, ja silloin arviot kreikkalaisten osuudesta vaihtelivat virallisesta yhdestä prosentista kreikkalaisjärjestöjen kahteentoista prosenttiin.[1] Vuoden 2011 väestölaskennassa maan väestöstä 56,7 prosenttia oli muslimeja, 10 prosenttia katolisia, 6,8 prosenttia ortodokseja, 2,1 prosenttia kansanuskontoja ja muita uskontoja 5,5 prosenttia. Ateisteja oli 2,5 prosenttia. 13,8 prosentia ei halunnut vastata ja 2,4 prosentin kanta ei ole tiedossa.[24] Albanian kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä albanialainen.[25] Nimitys "albaani" viittaa kansallisuuteen. Vuonna 2007 arvioitiin, että Albania saavuttaa todennäköisesti YK:n vuosituhattavoitteista kolme: nälän ja köyhyyden poistamiseen, lapsikuolleisuuteen ja HIV/AIDSiin liittyvät tavoitteet.[26] Talous Albania luopui viimeisenä Euroopan maana kommunismista. Markkinatalouteen siirtyminen johti maan köyhyyden kierteeseen ja pahensi ruokapulaa. Maan taloutta vaivaavat teollisuuden kehittymättömyys, huonot kulkuyhteydet ja entisen Jugoslavian alueelta maahan siirtyneet albaanipakolaiset. Albanian joet eivät sovellu tavaran kuljettamiseen, rautatiet eivät yllä naapurimaihin ja rannikon suot haittaavat kulkua, minkä vuoksi Albania on varsin eristäytynyt valtio.[20] Maan teollisuus palveleekin pääasiassa vain kotimaan markkinoita.[27] Suurin osa väestöstä saa elinkeinonsa viljelemällä maata rannikolla. Tärkeimmät viljelyskasvit ovat maissi, vehnä, ohra ja hedelmät, joista vain hyvin pieni osa saadaan vientiin. Useilla alueilla muuli ja hevonen ovat edelleen yleisimmät kulkuvälineet.[20] Albanialla on paljon hyödyntämättömiä luonnonvaroja. Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, kivihiili ja eri metallit kuten kromi.[20] Merkittävimmiksi vientituotteiksi luetellaan tekstiilit, jalkineet, asfaltti, metallit, öljy, vihannekset, hedelmät ja tupakka. Tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Italia, Kreikka, Turkki, Espanja, Kosovo, Saksa ja Kiina.[1]. Kulttuuri Albanian kansallinen symboli on kautta aikain ollut kotka. Kotka on kuvattu kivikaiverrukseen vuodelta 1190. Sen jälkeen kotka on ollut monen hallitsijasuvun vaakunassa, ja nykyisinkin albanialaiset viittaavat itseensä "kotkanpoikina".[28] Perinteinen arkkitehtuuri hävisi lähes tyystin kaupunkikuvasta stalinistisen diktatuurin vuosina, jolloin kaupunkien keskustat täyttyivät sosialistisen realismin betonilaatikoista, ja kirkot ja moskeijat purettiin tai muutettiin urheiluhalleiksi ja elokuvateattereiksi. Poikkeuksena ovat Berat ja Gjirokastra, jotka onkin julistettu sittemmin museokaupungeiksi ja Unescon maailmanperintökohteiksi.[28][29] Stalinismi ja sitä seurannut köyhyys tuhosi myös ruokakulttuurin, ja perinneruokia valmistavatkin nykyisin innokkaimmin ulkomailla asuvat albanialaissiirtolaiset. Juhla-ateriaan kuuluu paljon lihaa ja rakia, paikallista viinaa. Uskonnollisten juhlapäivien perinneleivonnaiset ovat säilyneet jotenkuten: ortodokseilla pääsiäispaaston aloittava laskiaisvanukas tai löysä pannukakku eli qumështor ja muslimeilla paaston päättävä mausteinen vanukas ashura.[28] Gjergj Fishta (1871–1940) oli aikansa kansallisrunoilija, mutta hänen työnsä kiellettiin kommunistiaikoina. Uusista kirjailijoista kansainvälistä mainetta on saanut Ismail Kadare (s. 1936).[28] Albanialainen musiikki on monipuolista ja monikulttuurista. Maan eteläosassa on kehittynyt erityinen moniääninen laulutapa, joka muistuttaa bysanttilaista kirkkomusiikkia. Pohjoisosan laulut ovat yleensä yksiäänisiä.[30] Çifteli eli ciftelia on kaksikielinen kielisoitin.[31] Maa on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 2004.[32] Albanialainen elokuva on saanut alkunsa 1940-luvulla. Urheilu Albanian suosituin urheilulaji on jalkapallo[33], jota pelaa yli 150 000 maan asukasta[34]. Maan miesten edustusjoukkue oli elokuussa 2014 sijalla 70.[35] Tunnettuja albanialaisia jalkapalloilijoita ovat muun muassa Dritan Stafsula, Alban Bushi ja Foto Strakosha. Albania osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972, mutta ei ole saanut kisoista mitaleita.[36] Maalla on ollut eniten edustajia painonnostossa, jossa on ollut mukana yhdeksän eri albanialaiskilpailijaa.[36][37] |
About us|Jobs|Help|Disclaimer|Advertising services|Contact us|Sign in|Website map|Search|
GMT+8, 2015-9-11 20:15 , Processed in 0.154392 second(s), 16 queries .
